Pyöräilin viikolla pari kertaa lepäiltyäni alkuviikon flunssan vuoksi. Toinen reissu oli 2,5 tunnin mittainen ja toinen tunnin. Jälkimmäinen pyörämatka suuntautui Porvarinlahdelle, josta nappautin yllä olevan kuvan. Seuraavalla kerralla otan pyörään lukon mukaan, jotta voin oikaista metsäisen Kasavuoren läpi katsomaan muurahaisleijonien ansakuoppia ja viikinkihautaa. Ainakin 20 vuotta sitten metsän takaa kuulemma löytyi em. nähtävyydet. Muurahaisleijonista en tiedä, enkä vielä tiedä, mitä ne ovat, mutta viikinkihaudan luulisi edelleen löytyvän, kun se on siellä yli 1000 vuotta ollut.
Pyöräily tuntui kivalta pitkän tauon jälkeen. Edessä oli Mountain King ja takana Marathon Supreme ja ne toimivat hyvin hiekkateillä. Epäilen, että cyclocrossarini on minulle hieman iso, minkä huomaa varsinkin näin tauon jälkeen. Tuntuu että joutuu kurottamaan liian eteen saadakseen kyynärpäihin kevyen jouston. Kumaraan tottumattomalle selälle asento on vaikeampi kuin muutaman lenkin jo totutelleelle.
Koska viikolla ei tapahtunut liikunnallisesti kovin kummoisia, kerron vielä kummallisesta möykystä, jonka näin toisella pyöräreissullani. Möykky oli auringon lämmittämällä pyörätiellä ja ajoin ensin sen ohi. Siinä oli kuitenkin jotain niin kummallista, että palasin katsomaan sitä. Tiellä oli kaksi nyrkinkokoista rupisammakkoa päällekkäin, ihan kiinni toisissaan. Päällimmäinen oli hieman pienempi kuin alimmainen. Aluksi ei pystynyt erottamaan, olivatko ne kuolleita vai eläviä, oikeita vai esineitä.
Sammakkokasa nökötti ihan liikkumattomana vilkkaalla tiellä. Tönäisin kasaa arkaillen saadakseni selville, olivatko otukset elossa. Töniminen pelotti, koska pelkäsin että kasa yhtäkkiä liikahtaa ja toisaalta pelkäsin, ettei se liikahda. Koska mitään ei tapahtunut, otin pientareelta ruttojuuren lehden ja aloin hivuttaa eläimiä ojaa kohti. Pealastusoperaatiostani suivaantuneena alempi sammakko lopulta liikahti hiukan. Sitten se oikaisi vartaloon nähden isoja sammakon jalkojaan ja otti korkeita askelia ojaa kohti toisen pysytellessä yhä liikkumattomana sen selässä. Reisien vaaaleampi alapuoli vilahteli niiden ojentuessa. Toisiinsa kiinnittyneet sammakot pääsivät ojaan turvaan, ainakin sillä erää.
Pariskunta oli ilmeisesti parittelupuuhissa ja selässä köllöttelijä mieskonna, joka antoi reipasreitisen rouvansa kantaa itsensä suojaan. Tai sitten kyse oli siiamilaissammakoista, joita niitäkin on googlen pikahaun perusteella joskus tavattu.
En halunnut ottaa sammakoista kuvaa. Jotenkin olisi tuntunut häväistykseltä puuttua tilanteeseen kameralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti