Sykkeet, sokerit ja lenkki kaksin - Juoksuviikko 20

Sain viikon alussa sykekelloni takaisin huollosta, tai oikeastaan sain kokonaan uuden kellon. Vanha kelloni oli tullut vanhaksi ja unohteli ilmoittaa kilometriaikoja ja ilmoitteli niitä sata, pari sataa metriä myöhässä. Uusi kello tuntui ensimmäiset päivät vieraalta, kun näytössä ei näkynytkään tuttuja naarmuja, jotka aiemmin olivat vähän jopa harmittaneet, mutta kytkeytyivät silti johonkin tuttuun tapahtumaan. Esimerkiksi yksi naarmu oli tullut kiipeillessäni elämäni ainoan kerran ja toinen nirhaistessani käteni kiviseinään pyöräreissulla. Johtuukohan muuten tästä samasta menneisyysaspektista, että mieheni lähti sunnuntaina omalle lenkilleen paidassa, jonka olkapäässä oli kaatumisesta tullut iso reikä?

Naarmuton laite

Viikon pitkiksellä jouduin miettimään hiukan sokereita. Verensokeri oli lähtiessa 6.0 mmol/L ja tankkasin vaalean leivän ja lasin maitoa, matkalla soijamaitotetran, sekamehutetran ja karkkeja. Juoksun kesto oli 1.45, mutta matkan kokonaiskesto yli 30 minuuttia enemmän, kun pysähdyimme syöttämään matkustajaa ja katselemaan ympäristöä. Tein sen virhearvion, että tankkasin hiilihydraatteja juoksuajan perusteella, vaikka olisi pitänyt tankata suorituksen kokonaiskeston perusteella. Näin siksi, että pysähtelyjen aikana syke oli kävelyä korkeampi ja kehoni tulkitsi, että urheilin myös pysähdysten aikana. Ei tästä virhearviostani muuta haittaa tullut kuin se, että pari kilometriä ennen kotia jouduin sokereiden laskun vuoksi kävelemään kilometrin voimien loputtua ja heikotuksen iskettyä.  Kokonaisuudessaan vajaan 2 tunnin 30 minuutin keikan aikana meni 100 g hiilihydraatteja.

Matkan aikana en mitannut sokereita, koska en ollut yksin liikenteessä. Yksin ollessani mittaan turvallisuussyistä sokerit aina 30 - 40 minuutin välein, jolloin pystyn ennakoimaan matalat sokerit ja tankkaamaan ajoissa. Kotona verensokeri oli n. 7 mmol/L. Tankkauksen voisi osittain korvata vähentämällä perusinsuliinia aamulla esimerkiksi yhdeksästä yksiköstä kuuteen, mutta koska lenkki ajoittui lounasaikaan, halusin tankata, energiaa kun tarvitsin joka tapauksessa.

Pitkiksen pysähdyskohde

Juoksuviikon viimeisimmäksi muistoksi jäi sunnuntain hieno pyörälenkkimme maaseutumaisemissa. Tämä oli ensimmäinen ajomme vaunumatkustajan kanssa kahdestaan ja näin ollen myös ensimmäinen kerta, kun vedin itse cyclocrossarillani kärryämme.

Maaseudun vehreät ja vihreät

Kärry kulki hienosti ja huristimme varovaisen valppaasti metsien, peltojen ja lehmien keskellä hiekkateillä. Ensimmäisten satojen metrien aikana tuntui, että kärry ja pyörä olisivat vuorotelleen venyneet kohti toisiaan ja sitten taas loitonneet kauemmaksi, mutta nykiminen väheni kun pyöritin tasaisemmin. Kärrystä oli ylämäissä ihan kunnon vastus, ja peruslihasheikkona jouduin tekemään kovaa työtä päästäkseni ylös. Yhden pitkän ja loivan ylämäen höngin erään sunnuntaipyöräilijän vanhan kaunottaren perässä, koska en ollut varma, jaksaisinko ohittaa häntä. Tasaisella kärryä ei huomannut ollenkaan.

Auringon kuumentaessa, kielojen sekä metsän tuoksuessa ja kärryn kulkiessa kevyesti tuli voimakas tunne siitä, että olin oikeassa paikassa. Tuntui hyvältä vetää matkustajaa ja kärryä mukana ja rullata tasaisesti eteenpäin ilman päämäärää ilmavirran suhistessa. Tällaisilla lenkeillä oleminen tuntuu kevyeltä ja helpolta. Keho lämpenee sisältä käsin, läpikotaisin, kutakuinkin samoin kuin intensiivisessä joogassa. Keskittyessä ainoastaan pyörittämään tasaisesti eteenpäin on helppo rentoutua ja päästää ajatuksista irti. 



Viikon harjoitukset

Core - treeni 60 min + VK 2 km
PK juoksu 50
PK juoksu 50
PK pyörä 40
Pk juoksu 1:45, 15 km