Ohjatulla tunnilla tehtiin erilaisia core-harjoituksia: vatsalihaksia, selkälihaksia ja syviä pakaralihasharjoituksia. Treenin aikana joku muu yleisen nurmikentän käyttäjä loikoili vieressäni jalat koukussa, toinen jalka heitettynä toisen päälle tuijotellen sinistä kesätaivasta. Joidenkin liikkeiden kohdalla olisi tehnyt mieli ottaa tästä sivustaseuraajasta mallia, ehkä jopa sulkea silmät.
Juoksen kolmesta neljään kertaan viikossa ja olen huomannut, että siinä puuhassa tarvitaan keskivartalon tukea. Seisoakseni suorassa joudun tietoisesti vetämään vatsaa eri kohdista sisään, jotta ryhti olisi hyvä. Juostessa ja varsinkin väsyneenä keskivartalon asentoon ei jaksa välttämättä kiinnittää huomiota ja virheasennon ongelmat moninkertaistuvat. Itsekin olen näitä ongelmia korjaillut fysioterapiassa.
Treenin jälkeen eräs mukava ryhmäläinen tuli kysymään, miltä vatsalihasharjoittelu raskauden jälkeen tuntui. Kerroin, että ylävatsalihakset tuntuvat toimivan ihan normaalisti ja liikkeet tuntuvat helpoilta. Vaikeimmalta tuntuivat liikkeet, joissa olisi pitänyt tehdä isoja liikkeitä ja nousta selinmakuulta melkein ylös asti kurkottamaan vastakkaista jalkaa. Jaksoin vain kurkata koipeani. Pakaraliikkeet tuntuivat helpoilta, koska olen tehnyt niitä säännöllisesti, myös läpi raskauden. Iso mahakaan ei näitä liikkeitä haitannut.
Lopuksi sain ryhmäläiseltäni vielä hyvän vinkin vetää aina "napa sisään" ennen mitä tahansa vatsalihasliikettä, jottei vatsalihasten väliin mahdollisesti jäänyt rako korostuisi, ja liike saisi tuen syvistä vatsalihaksista. Operaatio on tuttu juttu, mutta meinaa usein unohtua vatsalihaksia tehdessä.
 |
| Hyvä liike |
 |
| Lenkkikengät kesänurmella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti