Porrastreenin lumoissa

Tältä näyttää hämähäkkimieheni aloitus

Uusi viikko lähti käyntiin odotetulla juoksulenkillä puolimaratonin jälkeisten lepäilyjen ja flunssaviikon jälkeen. Juoksin viisi kilometriä, kapusin eri tyyleillä portaita ja sen jälkeen juoksin vielä toiset viisi kilometriä. 

Ennen lähtöäni googlasin netistä vinkkejä porrastreeniin, kyse kun on minulle suhteellisen uudesta harjoitteesta. Ensimmäisenä hakutuloksena oli Tikis.fi - sivuston rasvaa polttava porrastreeni ja poimin siitä innoissani hämähäkkimiesliikkeen mukaani. Kyse on liikkeestä, jossa kiivetään portaat ylös etenemällä siten, että vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka liikkuvat samaan aikaan. Kipusin näin keskimittaiset portaat kolmeen kertaan ylös. Niin hämähäkkimies en ollut, että olisin tullut samalla tekniikalla alas, vaan hölkkäsin. Kiitos vain tästä hauskasta ideasta kyseisen sivuston jutun kirjoittajalle.

Toiseksi ravasin joka portaalle askeltaen portaat kolmeen kertaan ylös ja hölkkäsin alas. Ylösmennessä keskityin siihen, että kädet olivat 90 asteen kulmassa liikkuen rytmikkäästi vartalon molemmilla puolin. Minulle hyvä harjoitus, koska tapani on viuhtoa käsillä niin, että ne aukeavat molemmille sivuille takana, jos en ajattele asiaa.

Kolmanneksi juoksin pariin kertaan portaat ylös joka toiselle portaalle astuen ja hölkkäsin alas. Neljänneksi hyppäsin tasajalkaa portaat ylös ja hölkkäsin alas. Varsinkin edellä mainittu tasajalkapomppiminen yhden portaan yli meinasi viedä kaikki voimat. Yhteensä kävin ylhäällä 9 kertaa. Kotimatkaksi olisi riittänyt lyhyempikin hölkkä mutta juoksin vielä viisi kilometriä, josta kolme ensimmäistä vauhtikestävyyssykkeillä. Yhteensä 10 kilometrin reissu.

Mietin, miksi odotin porrastreeniä nyt kolmatta kertaa niin kovasti ja mikä tässä harjoituksessa on niin hauskaa. Periaatteessahan kuvio on sama kuin missä tahansa vedoissa tai intervalliharjoittelussa: Ensin hölkätään lämpimiksi pari kilsaa, venytellään, tehdään valittu määrä vetoja ja hölkätään kotiin.

Jotain jännempää porrastreenissä kuitenkin on kuin tasamaavedoissa. Osin kyse on uutuuden viehätyksestä. Tuntuu jännittävältä kun jalat menevät hurjasti hapoille ja rasituksesta voimattoman oloisiksi (, huvinsa kullakin). Porrastreenissä myös kehittyminen on havaittavan nopeaa, koska nyt kolmannella kerralla tuntui huomattavasti helpommalta kuin ensimmäisellä kerralla. Keskivartalo tuntuu lämpenevän portaissa enemmän kuin juostessa, varsinkin hämähäkkiliikkeessä. Kapuaminen ylöspäin on muutenkin miellyttävää, koska ylöspäin meneminen symboloi jotenkin edistymistä ja korkealla olevan tavoitteen saavuttamista kurottelun jälkeen. Lisäksi tietää, montako askelta on vielä jäljellä, toisin kuin muuten elämässä.

Kiitos kuvaajalle, joka onnistui näköjään kuvaamaan portaat todellista hurjemmiksi :)